Suomen muslimifoorumin asiantuntijaverkoston jäsen Khadra Sugullen pohdintaa: "Muslimien huntukielto Suomeen?

Olen seurannut keskustelua huivikiellosta sivusta hiljaa ja hämmästyneenä.

Luin tänään Iltalehden artikkelin puolueiden linjauksesta huivikieltoa koskevaan kysymykseen. Minua ihmetyttää, mitkä ovatkaan ne konkreettiset havainnot ja huolet rouva valtiovarainministerin puheenvuoroja lukuun ottamatta.

Olemme jo monesti nähneet, ettei kyseinen rouva erota mustaa säkkiä huivista, puhumattakaan burkan ja niqabin eroista. On puhuttu turvattomuudesta, jota kasvojen peittäminen muka lisäisi. Haluaisin kuitenkin palauttaa mieleen, että vielä hetki sitten peitimme kasvomme maskeilla. Uskallan väittää, että maski peitti yhtä paljon kuin niqab, etenkin huivia arjessaan käyttävillä. Pandemian aikana tämä kuitenkin symboloi turvallisuutta ja välittämistä.

Miksi sama määrä kangasta muuttuu pelottavaksi, kun se on osa uskonnollista pukeutumista?Huivista on tullut länsimaissa symboli, josta jokainen tuntuu tietävän "totuuden" – usein kysymättä yhdeltäkään huivia käyttävältä naiselta.

Monelle se on oma, tietoinen valinta, identiteetin ja vakaumuksen ilmaisu. Kyllä, tiedän, että joidenkin kohdalla uskontoa saatetaan käyttää vallan ja kontrollin välineenä. Mutta onko vastaus siihen toisten valintojen kieltäminen ja uskonnonvapauden kaventaminen?

Todellinen turvattomuus kouluissa syntyy aivan muista syistä: syrjäytymisestä, kiusaamisesta ja ongelmista, joihin ei ehditä puuttua ajoissa. Hallituksen leikkaukset nuorten palveluista pahentavat tilannetta entisestään. En muista yhtäkään uutista, jossa peittäytynyt tyttö olisi aiheuttanut kouluympäristössä uhkaa – muuta kuin olemassaolollaan, mikä näyttää joillekin riittävän syyksi rajoittaa hänen vapauttaan.

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, on turhauttavaa seurata, kuinka samaan aikaan muualla maailmassa naisia sorretaan ja huivittomia naisia rangaistaan ankarasti – usein täysin Koraanin ja sunnan vastaisesti – kun taas länsimaissa huivia käyttäviä naisia ja tyttöjä syrjitään ja marginalisoidaan.

Molemmissa tapauksissa naisten oikeuksia poljetaan, ja molemmissa niitä käytetään tekosyynä vallankäyttöön. Länsimaissa tämän tekosyyn nimi on usein "naisten oikeudet". Ironista, eikö? Jos uskonnonvapaus on meille todellinen arvo, sen tulisi koskea kaikkia – myös muslimityttöjä ja -naisia.